St. Adele.

 

Talo St. Adele -järven rannalla.

Kolmas viikko alkoi tänään Kanadassa ja uuteen kotikaupunkiinkin on jo kerennyt tutustumaan melkoisen hyvin. St. Adele kuuluu Quebecin osavaltioon ja on alle tunnin päässä Montrealin keskustasta. St. Adele kuuluu Laurentiansin alueeseen, joka tunnetaan vuoristaan ja luonnostaan. Alue on erittäin suosittu matkailukohde kanadalaisille ja varsinkin rikkaille. Tässä on linkki Google Mapsiin Ste-Adeleen, joten voi olla helpompi hahmottaa missä kaupunki sijaitsee. Kaupungissa ei ole julkistaliikennettä ja kävelykadut on Pohjois-Amerikkalaiseen tyyliin pienet ja kapeat. Kaikilla paikallisilla perheillä on vähintään yksi auto ja näkeepä, jopa neljää autoa talojen pihalla. Kanadassa ajokortin saa myös 16-vuotiaana.

 

Talo katu Rue Moriinin varrella.

Suomalaisena suurin järkytys oli korkeuserot, jotka ovat ihan erilaiset kuin littana Suomessa. Töihin, kun menee pääsee alamäkeen, mutta kotimatkalla nousu on jo pumppua tykyttävä kokemus. Korkeuserot myös luo mahtavat maisemat. Ruska-aika on varmasti täällä aivan mahtava. Ste-Adelessa on pääasiassa omakotitaloja, mutta muutama kerrostalo myös löytyy. Talot on erittäin omalaatuisia ja tälläista vapautta ei Suomen tiukoissa piireissä kyllä hyväksyttäisi. Suomessa, kun valitaan kattojen väritkin ja talojen korkeudet asuinalueiden mukaan. Yhtään räikeän häiritsevää taloa en ole nähnyt vaan talot ovat erittäin hienoja ja jo itsessään piristämään päivää.

 

Rue Morinin varrelta toinen talo.

Isoja ruokakauppoja löytyy kaksi ja niiden valikoima on kymmentuhat päiseen kaupunkiin nähden valtava. Tälläistä valikoimien määrää ei Suomesta löydy. Paikallisten raaka-aineiden tarjonta on myös valtava ja kanadalaiset nauttivat terveellisestä ruoasta. Salaatit, vihannekset, hedelmät, terveysjuomat ym. ovat halpoja ja niitä on iso valikoima. Liha on myös halpaa. Pippuripihviä 400 grammalla lähtee kolmella tai neljällä Kanadan Dollarilla (CAD). Juustot ovat hieman kalliimpia muihin tuotteisiin nähden, mutta silti halvempia kuin Suomessa. Cheddaria saa puolikiloa seitsemällä dollarilla. Kaksi litraa Dr. Pepperiä maksaa IGA:ssa 99 senttiä ja kaupungin toisessa isossa kaupassa Metrossa 1,5 dollaria. Halvempaa limuakin löytyy hyllystä. 

Hinnat pyörivät ruokakaupoissa noin puolessa siitä mitä Suomessa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kanadalaisten ja yhdysvaltalaisten tulotaso on skandinaaveja pienempi. Toinen positiivinen asia ruokakaupoissa on niiden valikoimien eroavaisuus. Täällä asuessa tajuaa Suomen monopoliaseman tappaneen kauppojen valikoimien määrän rajusti ja myös yksipuolistaneen sitä mitä Suomessa syödään. Tänään kävin Metrossa ja ostin 3-4 päivän ruoat ja hintaa tuli 35 dollaria eli vähän päälle 20 euroa. 

 

Rue Morin laskeutuu Ste-Adelen keskustaan.

Ruokakaupoista on hyvä siirtyä Ste-Adelen ravintolamaailmaan, joka on järisyttävän suuri näin pienelle kaupungille. Turismin takia Ste-Adelen koko keskusta on täynnä erilaisia ruokapaikkoja aina perusjenkkien pihvimätöstä kiinalaiseen ja siitä sitten gourmeravintolasta fonduuravintolaan. Hinnat pyörivät alle 10 dollarista 30 dollariin eli ravintoloissa myös hinnat ovat kohtuulliset. Pääsääntöisesti hinnat pyörivät 10 dollarin tuntumassa ja ehkä hiukan yli, mutta 30 dollarilla sitten ottaa jo kaupungin parhaat gourmesetit.

Montrealiin Ste-Adelesta pääsee bussilla, jos autoa ei ole käytössä. Aikataulut löytää täältä ja menopaluu bussilla maksaa 36 dollaria. Taksilla yhteensuuntaan Montreali-St. Adele maksaa 120 dollaria. Asiaa tiedusteltiin viime lauantaina, kun taksilla vaihdettiin baaria. Taksilla matkustaminen on halpaa kuitenkin. Ste-Adelen sisällä taksimatkasta saa pulittaa semmosen 5-12 dollaria.

 

Fondueravintola St. Adelen keskustassa.

Lämpötilat pyörii täällä vielä 25 asteen tuntumassa. Montrealin sijainti leveysasteissa onkin yllättävä, mutta sijainti vastaa noin Pohjois-Italiaa. Talvet ovat kuitenkin toista maata. Lunta on luvassa ja kovia pakkasia, mutta ihan Pohjois-Suomen pahimpia talvia vastaavia ei tänne taida tulla. Lumet kuulema tulevat suurinpiirtein samoihin aikoihin ekaa kertaa kuin Suomessa, eli loka- ja marraskuun vaihteessa. Pitää muistaa käydä ostamassa vähän lämmintävaatetta Montrealista. Ste-Adelessa ei nimittäin vaatekauppoja ole. Pistetään taas tekstiä, kun saadaan lisää kuvia. Täältä voi käydä katsomassa muutaman N95-kännykällä otetun valokuvan.

Ps. jos jota kuta ne baarit kiinnostaa niin viime lauantaina käytiin paikallisessa baarissa nimeltä Bourbon Street Club. Kyseisen clubin vessassa oli prätkäjätkältä näyttävä Big Al myymässä vessapaperia, sipsejä, limukkaa, hiushoitotuotteita jne. Harmi, kun ei kehdannut kuvaa ottaa. Ehkäpä tulevaisuudessa tai sitten saatte raahautua itse näkemään Alin!

Tervehdys Kanadasta!

 

St. Adelen maisemaa.

 

Terve vaan kaikille! Kanadassa on tullut nyt oltua yli viikko ja vihdoinkin myös sain netin kämpille. Huomenna sunnuntaina pistelen vähän kuvia St. Adelesta ja kirjottelen tarkemmin. Säät on olleet mitä parhaimmat ja tänään ensimmäistä kertaa satoi vettä. Tällä viikolla on monena päivänä lämmöt kohonneet 30c asteeseen asti.

Eilen käytiin työpaikan porukan kanssa potkimassa palloa. Italialaiset vastaan ranskalaiset vastaan espanialaiset, sekä tietenkin me parit skandiinavit sitten sekotettuna. Jalkapallo on täällä vakava asia ja joka perjantainen perinne. Nyt on sitten aika lähtä kaljotteleen ->

New York, New York – kaupunki, joka ei nuku koskaan ja tarjoaa kaikkea

Juhannuksen jälkeen on hyvä aina täydentää blogia, koska silloin kesän “pakolliset” juhlat on takanapäin ja voi keskittyä kesään. Reissussa on tullut paljon oltua tänä keväänä ja kesänä. Kuvia on mukava jono odottamassa käsittelyä ja pitäisi reissuistakin kirjottaa jotain. New Yorkiin lähdin maaliskuun viimeinen päivä ja kaupunki kyllä vei mukanaan.

Saapumispäivänä lämpötila oli hieman kymmenen asteen yläpuolella ja vettäkin sateli vähän, mutta sitä ei edes kerennyt ajattelemaan, kun nautiskeli kaikesta uudesta ympärillä.

Suora lento Helsingistä saapui JFK:n kentälle 15.55 paikallista aikaa ja oli lähtenyt Helsingistä kello 14.20. Lento oli siis kestänyt vain tunnin ja 35 minuuttia. Lentokoneesta ulostautumisen jälkeen alkoi marssi kohti maahantulonviranomaisia. Tässä vaiheessa kannattaa olla vaurutunut jopa pitkiin jonottamisiin ja koneessa vieressäni istunut pariskunta taisi yli tunnin jonottamisen takia myöhästyä jatkolennoltaan. Vietiimpä muuan suomalainen julkkis myös maahantulonviranomaisten kuulusteltavaksi sivuhuoneeseen (kyseessä ei ollut Matti Nykänen).

Vihdoinkin päästyäni viranomaisen eteen sain kuulaisena maahantulijana antaa sormenjäljet ja komea kuvakin otettiin nettikameralla. Omalla kohdallani ei kyselty edes kysymyksiä ja passikin meni suoriltaan läpi. Olin jo valmistautunut sanomaan: vacation vacation! Maahantulopalvelukeskuksen jälkeen oli lyhyt kävelymatka matkatavaroiden hakuun ja sitten tullista läpi ja parin minuutin päästä istuin jo Yellow Cabissa. Taksimatka lentokentältä meni pääasiassa nenä kiinni ikkunassa ja välillä taksissa olevan lcd-töllön uutisten, matkailuvinkkien ja sääennusteiden tutkailuun. Taksi matkasi kohti 2-3rd avenue 51’st street.

Hotelli huoneen olin varannut kehutusta The Pod Hotelista, jonka vieressä vain viikkoa aikaisemmin oli kaatunut nostokurki ja tämän seurauksena kuollut muutama rakennusmies.

Hotelli sijaitsee oikein hyvällä paikalla ja vihreä metrolinjan kuutosen eli Lexington Avenue Localin (6) pysäkki on aivan vieressä. Tällä metrolinjalla pääsee kaikkiin tärkeimpiin kohteisiin downtownissa Manhanttanin itäpuolella esim. Grand Central -juna-asemalle, Chinatowniin, Madison Squareen, Time Squarelle, kaupungtintalolle ja Brooklyn Bridgelle. Metron uptownin pysäkkeihin kuuluu mm. Harlemin pääkatu 125’st street ja monet Bronxin kohteet. Metrolinjalla pääsi myös kaikkiin mahdollisiin shoppailukohteisiin eli aikaisemmin mainittuun Chinatowniin, Macy’s ja Century 21 -tavarataloihin ja yleensäkkin pitkin Broadwayta. Metrolla liikkuminen New Yorkissa on erittäin helppoa ja halpaa.

Hotellin sijainnillakaan ei ole niin väliä, mutta kannattaa katsoa että se sijaitsee jonkun metropysäkin vieressä. Taksilla matkustaminen on myös suhteellisen edullista ja nopeaa jos ei joudu ruuhkaan, mutta metro on kuitenkin hintansa ja nopeutensa puolesta paljon mieluisampi liikkumismuoto. Manhanttanilla on myös helppoa kävellä ja nopeasti pääsee paikasta toiseen, eikä edes Manhattanin kärjestä Central Parkiin kävely ole tuskaista vaan itseasiassa oikein mukava pikkulenkki.

Puolen tunnin taksimatkan jälkeen saavuin sitten hotellin eteen ja astuin ensimmäistä kertaa jalallani Manhanttanille. Hotellin sisäänpääsyä koristi iso jenkkilippu, mutta yllättäen reissun loppuun mennessä niitä ei näkynyt niin monessa paikassa kuin olisin odottanut. Hotellin respassa odotti mukava yllätys, kun avainkortti huoneeseen lyötiin kouraan ja huomasin sen olevan ylimmästä kerroksesta. Näkymät olivat melkoisen mukavat vrt. kotona Oulussa viidennestä kerroksesta.

Yläpuolella oleva kuva on The Pod Hotellin kattoterassi mihin vieraat saivat tulla vapaasti kello 08-21.00 välillä. Ylhäällä oli mukava nauttia Budia ja vaan katsella vilinää illalla, kun New Yorkin valomeri täytti koko 360 asteen näkyvyyden. Lämpötila myös nousi ensimmäisen päivän jälkeen jopa 25 asteen tienoille ja kattoterassilla oli erittäin hyvä nauttia lämmöstä ja auringosta. Omat eväät ja juomat olivat tervetulleita ja tarjolla oli penkkejä ja pehmustettuja makoilualustoja.

Ensimmäiset neljä päivää vietin hotellissa yhden hengen huoneessa, joka ei montaa neliötä ollut, mutta silti oikein toimiva ja mukava huone. Tarjolla oli LCD-töllö, WLAN, sohvasänky, talletuslokero ja lavuaari hanoineen. Ainoa mikä huoneesta puuttui oli oma vessa eli käytävällä oli jauetut yhteiset vessa- ja suihkutilat. Kerran oli vain ongelmia niiden kanssa, kun reissun toiseksi viimeisenä iltana hotelliin majoittuneet teinit laatoittivat vessan lavuaarin ja pöntön uusiksi. Vessoja suihkuineen oli joka kerroksessa 4-6. Double roomissa majoituin myös muutaman päivän ja niissä oli omat kylpyhuoneet sekä enemmän tilaa.

Pitkän matkan ja hotellille asettumisen jälkeen oli vuorossa lähiympäristön kartoittaminen ja ensimmäiseksi ruokapaikan löytäminen. Ei tarvinut kävellä kuin 2nd avenuelle ja kadun toisella puolella näkyi Go Sushi!. Paikan sushi oli loistavaa ja hintaa isolla sushiaterialla vaivaiset 7 dollaria (4,5 euroa)! Tässä paikassa tuli käytyä monta monta kertaan. Hyvän kuosituksen jälkeen olikin edessä paikallisiin tutustuminen ja hyvän baarin löytäminen. Tämä operaatio onnistui myös nopeasti ja pian istuin muutaman korttelin päässä P.J Clarkesin -pubissa, josta tulikin reissun aikana tuttu paikka. Tässä pubissa oli aikoinaan käyneet New Yorkin tähdet ja mafiapääliköt. Pubin yhteydessä oli myös ravintola ja baaritiskille pystyi tilamaan loistavia hampurilaisia. Pubista löytyy myös lisätietoja täältä.

Ensimmäinen päivä päättyi siis onnellisesti ja seuraavana aamuna oli lähtö kohti Manhanttanin kärkeä ja Brooklyn Bridgeä. Sää ei ollut parhaimmasta päästä, mutta olinpa ainoa turisti sillalla!

Lisää New Yorkin reissusta, kun kerkiän kirjoittamaan!

Vaihtoehtoista musiikkia perjantaille

Japanin reissulla tuli tutustuttua paikalliseen musiikkitarjontaan ja keikallakin tuli käytyä. Tokiossa kävin katsomassa Short Leg Summerin keikan ja bändin energinen esiintyminen painui mieleen. Eilen huomasin, että bändillä on sivut netissä ja sieltä voi käydä kuuntelemassa ainakin näytteitä levyiltä. Bändin sivut löytää täältä. Jos japanilainen rokki kiinostaa niin ei kuin kuuntelemaan!

ps. Uusi Youtuben kaltainen videopalvelu on aukaistu nettiin osoitteeseen http://www.veoh.com/ . Nopealla tutustumisella videoiden laatu tuntuu olevan parempaa sekä palveluun voi ladata pidempiä videoita kuin Youtubeen, jossa rajoitus on 12 minuutin luokkaa.

Jääpalloa – OLS vastaan HIFK

Viime viikonloppuna sunnuntaina tuli käytyä kuvaamassa OLSin paikallisottelu HIFKIä vastaan Raksilan kentällä. Oulun luistinseura hävisi ottelun 1-2. Matsista otettuja kuvia voi katsella täältä.

Blow-up – Photoshooting scene

Muotivalokuvaajan rankka työ

Mallien kuvaaminen päivästä toiseen voi olla rankempaa kuin moni uskookaan. Bruce Testones (Joe Rogan) hieman paljastaa omasta suhteestaan valokuvaukseen sekä varsinkin malleihin seuraavassa videopätkässä.

“But it wasn’t until i become fashion photographer i started to get laid” – Bruce Testones

Testax

Valokuvaus on menetelmä, jossa kuvia talletetaan valoherkälle materiaalille kameran avulla. Nykyään digitaalikuvauksessa valoherkkä materiaali, filmi, on korvattu valokennolla, mikä siirtää kuvatiedon bittimuotoon tiedostoksi kameran muistiin ja mistä sitä voidaan helposti käsitellä uudelleen.

Ensimmäinen postaus

Tässä testailen miten homma toimii